Projektini 67. työpäivä oli ainakin minun mielestäni mielenkiintoinen, sillä olen aina miettinyt miten valmisruuat tehdään. Haluanko syödä valmisruokaa enää ikinä, jos näen miten sitä tehdään? Saarioisen yksi sloganeista on ”Äitien tekemää ruokaa”, joten oli aika selvittää onko asia näin. Työpäivän tarjosi Saarioinen, ja päivän pomona oli tuotantoavustaja Petri Saarelainen. Päivän titteliksi tuli tuotantotyöntekijä.

Tehtaalla on paljon näyttöjä, joissa kerrottiin kuka on talossa

Tehtaalla on paljon näyttöjä, joissa kerrottiin kuka on talossa – (kuvat Studio ihana)

SAARIOINEN

Saarioisten historia ulottuu vuoteen 1469, jolloin Saarioisten kartano mainitaan ensimmäisen kerran kirjallisissa lähteissä. Saarioisten kartano on ollut nykyisten omistajien hallussa vuodesta 1941. Saarioisten historia on siis pitkä, eikä sitä ihan pariin lauseeseen tiivistetä. Monivaiheisen historian aikana Saarioinen on viljellyt tupakkaa, kasvattanut kirjolohia, valmistanut kukkamultaa sekä silitysjauhetta. Saarioinen on myös säilönyt purkkiin niin koiranruokaa, uusia perunoita kuin maksalaatikkoakin.

Saarioisten valmisruuista tulee monelle mieleen ensimmäisenä kestosuosikit maksalaatikko ja jauhelihapizza, eikä ihme, sillä ne ovat Saarioisten myydyimpiä tuotteita. Maksalaatikkoa on valmistettu vuodesta 1957 lähtien, kun pizzojen myynti alkoi vuonna 1981.

Tutustu Saarioisten historiaan tarkemmin klikkaamalla tästä, tai tutustu Saarioisten tuotevalikoimaan klikkaamalla tästä.

Saarioisten perustaja Reino Avonius

Saarioisten perustaja Reino Avonius

PÄIVÄNI TUOTANTOTYÖNTEKIJÄNÄ

Tämä duunipäivä oli osa Tampereella vierailuani, sillä Saarioisten Sahalahden tehdas sijaitsee vain pienen ajomatkan päässä Tampereen keskustasta. Nukuimme yön Dream Hostel & Hotellin uusissa hotellihuoneissa, joten lähdimme töihin hyvin levänneenä. Reidet olivat kyllä kipeät eilisestä duunista, mutta nyt oli sen verran mielenkiintoinen päivä tulossa, ettei pieni kipu haitannut yhtään.

Saavuimme Eliaksen kanssa Sahalahden tehtaille aamulla kello 8:45, sillä työpäivän oli tarkoitus aloittaa kello 9. Ensimmäiseksi menimme ilmoittautumaan portille, josta vartija soitti ja tarkisti kulkuoikeutemme. Varmistuksen jälkeen meidät ohjattiin Saarioisten ruokalaan, jossa meidät vastaanotti Tuulikki Kuusi ja Petri Saarelainen. Tarjolla oli trippiä, kahvia, limua, teetä ja sämpylöitä. Aamiaisen lomassa meille kerrottiin millainen työpaikka Saarioinen on, ja millainen on Saarioisten historia. Samalla esitimme myös omia kysymyksiämme, joskin ne parhaimmat vastaukset saimme (näimme) vasta kun pääsimme tuotannon puolelle.

Kohta selviää miten äitien tekemä ruoka valmistuu, ja miten valmisruoka tehdään. Ennen tuotantopuolelle pääsemistä meidät ohjattiin pukuhuoneeseen, jossa saimme työasuksi valkoiset housut ja takin, päähineen sekä pussit jalkoihin. Pukeminen oli loppuun asti mietitty, sillä ihan ensimmäiseksi laitettiin päähän myssy. Tämä sen vuoksi, että kun puet takin päälle, siihen ei tippuisi hiuksia. Itselle ei olisi tullut mieleenkään tällainen : ) Pukemisen jälkeen kädet pestiin asiankuuluvilla aineilla, eli ainakin hygienia oli tältä osin ajateltu hyvin pitkälle. Meille tehtiin myös mm. salmonellatestit hyvissä ajoin ennen työpäivää.

Normaalisti kun tehtaalla vierailee tuottajat, ostajat ja muut yhteistyökumppanit, heidät ohjataan tuotantotilan yläpuolella olevaan käytävään, josta saavat katsoa lasin takaa tehtaan toimintaa. On siis erittäin harvinaista, että tuotantopuolelle päästetään ketään ulkopuolista. Mutta kuten edellä tuli selväksi, oli Saarioinen tehnyt järjestelyjä meitä varten, muuten tuotannon puolelle ei olisi ollut mitään asiaa.

Tehdas oli valtava. Alussa olin aivan kujalla missä mennään ja missä ollaan, mutta onneksi pomonamme toiminut Petri osaa tehtaan tilat kun omat taskut. Ennen varsinaista työntekoa meille esiteltiin tuotantotiloja ja laitteita, joista uunin koko oli ehkä suurin yllätys. Mutta tästä lisää tarinan edetessä.

Saarioisten tehdasalue

Saarioisten tehdasalue

Ensimmäinen työtehtävä oli aukaista isoja säilykepurkkeja, joita oli odottamassa lavallinen. Säilykepurkeissa oli sieniä. Näitä purkkeja ei kuitenkaan tarvinnut aukaista käsipelin purkinavaajalla kuten kotona, sillä iso purkki laitettiin automaattiseen avaajaan. Puteli vain aseteltiin oikeaan kohtaan ja painettiin napista, ja purkki aukesi kahdessa sekunnissa. Kun pöytä oli täynnä avattuja purkkeja, keräsin kannet ja kippasin purkit isoon sihvilään. Kun vesi oli valutettu, kaadettiin sienet isoon kuljetusastiaan (en muista virallista nimeä, mutta kuvastahan sen näkee). Sienet olivat menossa Saarioisten härkäruukkuun. Kun kaksi kuljetusastiaa oli täynnä, siirryimme raastamaan porkkanaa.

Tästä se lähtee, sienipurkkien avausmaratoni

Tästä se lähtee, sienipurkkien avausmaratoni

Raastaminen tapahtui siten, että ämpärillä kipattiin porkkanoita parimetriseen raastimeen. Ämpärillinen porkkanoita muuttui raasteeksi nopeammin, kun ehdin uutta ämpäriä kaatamaan. Helpottaisi kotonakin raasteiden tekemistä.

Ei mahtuisi tämä raastin omaan kaappiin

Ei mahtuisi tämä raastin omaan kaappiin

Kun astioissa oli tarpeeksi raastetta, raasteet ja sienet punnittiin. Astiaan tulee aina X määrä tavaraa, jotta tuotannossa ei tarvitse enää mitata aineksia. Yhdellä setillä tulee aina X määrä annoksia. Vaikka osaankin ajaa trukkia, mutta koska minulla ei ole trukkikorttia, roudasimme ainekset pumppukärryllä pitkin vihreätä linjaa tuotantoon. Kaikki kuljetettavat astiat piti suotaja asianmukaisesti, ettei niihin vahingossakaan eksy mitään mitä sinne ei kuulu.

Raastekuljetus tulossa

Raastekuljetus tulossa

Kolmas projekti oli purkaa yli 1000 kiloa tomaattikastiketta / pyrettä. Kastike oli isossa muovisäiliössä, josta se pumpattiin kuljetusastioihin.

Matkalla kylmiöön pysähdyimme maustehuoneessa, jossa tehdään tehtaan maustesekoitukset. Tuoksu oli voimakas mutta miellyttävä. Täällä tehdas tekee omat sekoitukset kuhunkin ruokaan, ja täällä myös tehdään uusiin ruokiin sopivat seokset. Mausteita oli koko iso huone täynnä, lattiasta kattoon. Olisi ollut kiva tehdä ihan omat mausteseokset, mutta se ei kuulunut tänään ohjelmaan. Saattaa myös olla niin, että meidän seoksista olisi tullut Saarioisten asiakkailta palautetta, jos se tuttu lihaperunasoselaatikko ei maistuisikaan siltä kun aina ennen ; )

Maustehuone

Maustehuone

Maustesekoituksia tulossa

Maustesekoituksia tulossa

Tuotantopuolella Annakaisa oli valmistamassa lasagnen aineksia, ja menimme tietenkin katsomaan miten se tehdään. Siitä meidät kuitenkin laitettiin kylmiöön hakemaan lisää aineksia, joskin ensin niitä piti vähän sekoitella. Aiemmin mainittuihin tomaattikastikeastioihin lisättiin nyt ohjeiden mukaan juuriselleri, sipuli, purjo, porkkana ja soijakastike. Koska tomaattikastiketta ei voinut punnita aikaisemmin, se tehdään täällä. Harvinaisen sotkuista hommaa siirtää ämpärillä kastiketta toisesta astiasta toiseen. Kylmää ja sotkuista. Kun kaksi astiaa oli valmiina, kuskattiin ne Annakaisan pisteelle.

Isoissa padoissa oli jo liha valmiina, joten seuraavaksi sinne kaadettiin kuljetuskärryistä kaikki loput ainekset. Kärry kiinnitettiin nosturiin, joka sitten ohjataan napeista ylös ja alas. Vähän piti lastalla avittaa, että kärryt saadaan tyhjäksi. Sitten vain pata kiinni ja sekoitus päälle. Kun mylly oli ainekset sekoittanut, oli aika lisätä mausteet. Ne oli valmiiksi mitattu maustehuoneessa, joten ei muuta kun koko pussi sekaan. Pussi vedettiin auki pienellä mattopuukolla, jossa oli yksi hauska yksityiskohta. Pussit olivat sinisiä. Miksi? No kun pussit vedetään terällä auki, saattaa pataan mennä palanen muovipussia. Nyt kun pussi on sininen, näkee mausteet pataan kaatava jos pussista sattuisi joku palanen menemään pataan. Fiksua. Ennen pussit olivat valkoisia, ja sitähän ei mausteseoksesta ihan helpolla huomannut.

Lasagnen kastiketta tulossa

Lasagnen kastiketta tulossa

Kun herkkulasagnen kastike oli valmiina, ne kipattiin padoista kuljetuskärryihin. Kärryjen päälle laitettiin jälleen suojat, jonka lisäksi siihen kirjoitettiin kellonaika. Tämä sen vuoksi, koska kastikkeet pitää käyttää muutaman tunnin sisällä. Jos aika ylittyy, aineksia ei enää käytettä. Kärryt siirrettiin odottamaan vuoroaan.

Äitien ja MunBlogin tekemä ruoka oli siis odottamassa valmistumista, oli lounaan aika. Saarioinen tarjosi lounaan heidän omassa ruokalassa. Lihakastiketta, perunaa, salaattia ja maitoa, uh. Tuli tankattua vähän liikaa, mutta oli niin hyvää…. Lounasseurana meillä oli myös tehtaan johtokunnan jäseniä. Tämä oli varmasti puhtain ruokala ikinä. Sairaalassakaan ei ole näin puhdasta. Hauskana yksityiskohtana kerrottakoon, että minä ja Elias otettiin myssyt pois päästä mennessämme ruokailemaan. Emme ymmärtäneet, että sittenhän hiuksia voi taas tipahtaa olkapäille ja ajautua tuotannon puolelle. Petri saikin muutaman tekstiviestin muulta henkilökunnalta, että ”bloggaajalle myssy päähän”! Tämä oli vähän nolo ajatuskatkos, jotenkin vain on jäänyt päähän, että lakki päässä ei syödä : ) No, mokasimme tämän, joten ruokailun jälkeen laitettiin uusi myssy ja uudet vaatteet. Mikä oli sinänsäkin hyvä, sillä olin ihan tomaattikastikkeessa.

Kärryt oikeaan paikkaan ja seuraava homma

Kärryt oikeaan paikkaan ja seuraava homma

Lounaan jälkeen olimme vielä tuotannon puolella tekemässä mitä pyydettiin, josta kivointa oli varmasti makutestin tekeminen. Pääsin maistamaan lasagnen juustokastiketta, eli sitä valkoista paksua tahnaa mikä on lasagnen herkullisin kohta. Aivan älyttömän hyvää. Oma suosikkini on lihaperunasoselaatikko, joten pääsimme maistamaan myös sitä ennen kun se menee vuokiin asti. Uskomatonta kyllä, kaupasta ostettu laatikko maistuu yhtä tuoreelle kun juuri valmistettu.

Miten kaikki sitten tapahtuu?

Lasagne. Kerroin jo miten ainekset tehtiin ja sekoitettiin, mutta siitä on vielä pieni matka alumiinivuokaan. Siirrytään siis liukuhihnalle. Vuoat kulkevat pitkin liukuhihnaa, jonka jälkeen kone lisää vuokaan oikean määrän aiemmin tekemäämme kastiketta, sitten lasagnelevyn (pastalevy), sitten taas kastiketta jne. Kun vuoka on täynnä, liukuhihna ohjaa vuoat uuniin. Tämä ei ole ihan mikä tahansa kotiuuni, sillä uunilla on leveyttä 5 metriä ja pituutta 30 metriä. Aivan järjettömän kokoinen, mutta ainakin laatikoita mahtuu hurja määrä kerralla kypsymään. Uunista laatikko matkaa jatkaa hihnaa pitkin robottikäsien luokse, joka lisää vuokaan kannen ja sulkee reunat. Vuoka jatkaa edelleen hihnaa pitkin läpivalaisuun. Läpivalaisussa laatikko, jossa on mahdollisesti jotain sinne kuulumatonta tai muuta vikaa, ohjautuu automaattisesti suoraan roskikseen. Läpivalaisun yhteydessä vuoan kanteen tulee myös parasta ennen päiväyksen merkintä.

Uunituoretta

Uunituoretta

Äitien tekemää ruokaa

Äitien tekemää ruokaa

Kun laatikko läpäisee läpivalaistuksen, pääsee se vuoristorataan. Tämä on iso tuulitunneli, jossa laatikot jäähdytetään nopeasti. Tämä takaa mm. pitkän säilyvyyden, vaikka Saarioisten laatikoissa EI ole mitään lisäaineita. Jotenkin kuvittelin, että kaikissa mikä säilyy paria päivää pidempään, on täynnä lisäaineita ja muuta mömmöä. Mutta Saarioinen ei tosiaan käytä sellaisia. Tuulitunnelista vuoat etenevät hihnaa pitkin viimeiseen pisteeseen, jossa robotti pinoaa oikean määrän vuokia jokaiseen muovilaatikkoon. Sitten äippien tekemä ruoka onkin valmis kaupan hyllylle.

Matkalla kaupan kautta jääkaappiisi

Matkalla kaupan kautta jääkaappiisi

Pelkoni siitä, että voinko enää syödä valmisruokaa nähtyäni valmistustavan oli turha. En edes osannut kuvitella, kuinka hygieeninen paikka Saarioinen on. Voidaan siis sanoa, että Saarioisten ruoka on todellakin äitien tekemää. Siellä on tarkat säännöt mitä tehdään ja miten tehdään, ja jos joku vaihe unohtuu (vaikka kärryjen huputtaminen), niin sitten sitä ei käytetä. Yritys on oman alan markkinajohtaja 260 miljoonan euron liikevaihdolla. Eihän tällainen yritys tietenkään voi ottaa pientäkään riskiä laadun kanssa. Mistään ei kuitenkaan voi olla varma, ennen kun omat silmät näkevät. Vannon kuitenkin käsi sydämellä, että Saarioisten ruokaa voi syödä hyvillä mielin ihan kaikki vauvasta vaariin.

Varastolta lisää tavaraa

Varastolta lisää tavaraa

Sitten alkoi duunipäivä olemaan pulkassa. Kokoonnuimme vielä ruokalaan keskustelemaan päivästä ja hyvästelemään, mutta samalla pääsimme myös Saarioisten henkilökunnalle tarkoitettuun kauppaan. Täällä iski jonkinlainen ostosokeus, sillä ostoksia tuli neljä kassillista. Tänne tulee ylimääräiset ja mahdolliset kauneusvirheestä kärsivät safkat. Valikoimissa oli lihapullia, kanapullia, pastaa, mikroannoksia, pizzaa, laatikoita ja oikeastaan kaikkia Saarioisten tuotteita, myös salaattikastiketta jne. Tänne pääsee ostoksilla vain henkilökunta, eli se on eräänlainen työsuhde-etu. Hinnat olivat niin edulliset, ettei niitä kehtaa edes sanoa. Mutta tässä on yksi syy mennä Saarioisten hommiin, ainakin ruokakulut tippuvat radikaalisti, ja kaupan päälle saat vielä mukavan työporukan.

Lopuksi pääsimme tutustumaan vielä Saarioisten tehdasalueella olevaan kartanoon, joka siis mainitaan kirjallisissa lähteissä ensimmäisen kerran 1400-luvulla. Kartanossa ei enää asu kukaan, se on Saarioisten oma edustustila. Täällä joskus jotkut vieraan saavat viettää yönsä, mutta lähinnä siellä pidetään palavereja ja yrityksen sisäisiä juhlia / kokoontumisia.

Saarioisten kartano

Saarioisten kartano

Auto oli täynnä Saarioisten ruokaa, oli siis aika ajaa takaisin Helsinkiin.

Kiitos erittäin paljon tästä päivästä Saarioiselle, Petrille, Jennille, Realle, Mikalle, Tuulikille, Anulle, Annakaisalle, Annelle ja kaikille muille jotka tapasimme päivän aikana.

PS. Söin kotiin päästyäni lihaperunasoselaatikkoa tuunattuna, eli lisäsin sekaan 200g jauhelihaa ja oheen vielä suolakurkkua sekä raejuustoa.

Tehtaan johtoryhmä

Tehtaan johtoryhmä

Höyryä ilmassa

Höyryä ilmassa

Puhdasta

Puhdasta

Ei niin kamalan vakava työpaikka

Ei niin kamalan vakava työpaikka

Ihmetellään, miten sosetta lisätään laatikoihin

Ihmetellään, miten sosetta lisätään laatikoihin

Kaikki pestään huolellisesti aina käytön jälkeen

Kaikki pestään huolellisesti aina käytön jälkeen

Annakaisa ohjeistaa

Annakaisa ohjeistaa

Yksi kymmenistä padoista on taas käyttövalmis

Yksi kymmenistä padoista on taas käyttövalmis

Niin, ei niin vakavaa...

Niin, ei niin vakavaa…

Saarioisten aikakausi tupakanviljelijänä

Saarioisten aikakausi tupakanviljelijänä

Neukkari

Neukkari

Näin piirakat rypytettiin ennen kun kone oppi taidon

Näin piirakat rypytettiin ennen kun kone oppi taidon

Tölityskone oli ennen muinoonkin käytössä

Tölityskone oli ennen muinoonkin käytössä

Äitien tekemää ruokaa

Äitien tekemää ruokaa

Saarioinen

Saarioinen

Saarioisten Sahalahden tehdas

Saarioisten Sahalahden tehdas

Aromipesä!

Aromipesä! – (kuvat Studio ihana)