Näin eläinystävänä voisin sanoa, että projektini 34. työpäivä on yksi niistä joka jää taatusti mieleen. Tittelinä oli norsuasiamies ja työnantajana Nutrolin (Olini Oy). Nutrolin järjesti koiratapahtuman Team Rokan tueksi, ja paikalle tulikin satoja ihmisiä koirineen. Paikalla oli myös poliiseja, kouluttajia, julkkiksia ja tietenkin työpäivän pomomme, yrittäjä ja Olinin yksi perustajista, Anna-Liisa Lundell. Ja nyt huomio yritykset, Team Rokka kaipaa erityisesti teidän apuanne toiminnassa. Team Rokkan sivuille pääsette tästä.
Anna-Liisa ja Mikko – (kuvat Studio ihana)
NUTROLIN
Nutrolinin tarina alkoi yrityksen perustajien omien koirien tarpeesta, koska sopivaa tuotetta ei löytynyt markkinoilta koirien karvanlähtöön ja turkinhoitoon. Anna-Liisa Lundell kokeili jos jonkinlaisia tuotteita, mutta mikään ei tuntunut tehoavan. Ravitsemustieteen dosenttina ja rasvatutkijana toimiva Mikko Griinari alkoi tutkimaan tuotepakkauksia hieman tarkemmin, ja nopeasti hän totesi, että öljyt olivat täysin pielessä. Mikko päätti siltä istumalta kehittää oman tuotteen Anna-Liisan toiveiden mukaan.
Ravintoölyn prototyyppi valmistui hyvin nopeasti, jonka jälkeen tuotetta pääsi testaamaan perheen koirat. Muutokset koirissa huomasi paitsi omistajat, myös koiraharrastuskaverit. Pian tuotetta alkoi testaamaan myös tuttavat, ja poikkeuksetta kaikki huomasivat positiivisia muutoksia omissa koirissaan. Näin syntyi Nutrolin® Ravintoöljyn (nykyinen Nutrolin® Iho & turkki).
Anna-Liisa ja Mikko jatkoivat tuotteen testaamista vielä kenttäkokeella, ja tuotteen toimivuus vakuutti kaikki testiin osallistuneet. Myös graafikkona työskennellyt Jenni oli otettu tuotteen toimivuudesta, ja hänestä tulikin myös yksi yrityksen osakkaista. Myös Jennin mies Petrus uskoi tuotteeseen niin paljon, että hän jätti työt historian tutkijana ja opettajana siirtyäkseen uuteen yritykseen. Olini Oy perustettiin tämän tiimin voimin elokuussa 2007.
Vuonna 2016 yritys on tuonut markkinoille monia uusia tuotteita, ja lisää on tulossa.
Nutrolinin kotisivuille pääset klikkaamalla tästä.
PÄIVÄNI NORSUASIAMIEHENÄ
Keskiviikko alkoi aurinkoisena ja lämpimänä, mutta työpäivän tarkempi sisältö oli vielä pimennossa. Tiesin vain, että titteli on norsuasiamies ja kyseessä on koiratapahtuma jolla kerätään varoja Team Rokan toimintaan. Poimin Eliaksen kyytiin aamupäivällä, ja sitten suunnattiin tapahtumapaikalle Helsingin Tuomarinkartanon vinttikoirakeskukseen. Saavuimme paikalle varttia ennen sovittua, eli kello 13:15. Meidät vastaanotti päivän pomomme, yrittäjät Anna-Liisa Lundell ja Mikko Griinari sekä Sari Kokko.
Esittelyjen jälkeen meille kerrottiin hieman tulevasta tapahtumasta ja Team Rokasta. Tapahtuma alkoi 16:30, ja sitä ennen piti saada paikat kuntoon. Ensimmäiseksi tehtäväksi tuli jakaa valtava nurmikenttä osiin vetämällä muovinauhaa oikeille paikoille. Nauhat kiinnitettiin nurmeen auringon porottaessa, joten leppoisasta hommasta huolimatta alkoi hieman kuumottaa : ) Anna-Liisa muistuttikin meitä useaan kertaan juomaan tarpeeksi, ja meille osoitettiinkin jääkaappi josta voi käydä hakemassa virvokkeita tarvittaessa.
Seuraavaksi meidän piti pystyttää markkinateltta lipunmyyntiä varten. Vaikka markkinatelttoja onkin joskus tullut kasattua, piti pariin kertaan vilkaista mitä osia telttaan tulee, sillä varastossa oli useamman teltan tarvikkeet samassa nipussa. Teltan osat, painot, pöydät ja muut välineet kuskattiin oikealle paikalle, ja itse pystytystä olikin sitten tekemässä useampi ihminen. Ihme ja kumma, pystytys meni juuri kuten pitikin ja ensimmäisellä yrityksellä : )
Markkinateltan pystytystä
Ennen tapahtuman alkua oli vielä paljon pikkuhomma tehtävänä, kuten henkilökunnan parkkipaikan sulkeminen, opaslappujen kiinnitys, myyjien opastaminen oikeille paikoille, palkintojen pussitus ja paikoilleen vieminen, ruokatarjoilujen valmistaminen jne. Ihan siis sitä perushuttua jota tapahtumanjärjestäjä joutuu vielä loppuvaiheessa tekemään, ei mitään ihmeellistä. En paneudu nyt niin tarkkaan jokaiseen tehtävään, sillä mainoslakanoiden seinään kiinnittäminen ei ole niin mielenkiintoista kun mitä itse tapahtuma oli.
Mainoslakanan kiinnitystä
Kello läheni puolta viittä, porukkaa alkoi virtaamaan tasaiseen tahtiin paikalle. Anna-Liisa jännitti kamalasti, sillä tämä oli ensimmäinen heidän järjestämä tapahtuma. Jännityksenä päällimmäisenä oli tietenkin se, tuleeko paikalle ketään. Kyse ei ollut mahdollisesta taloudellisesta riskistä vaan siitä, että kaikki olisi tapahtumaan tyytyväisiä ja Team Rokka saisi varoja tärkeään toimintaan.
Tapahtumassa oli koiranäyttely, jossa omistajien koirat näyttivät taitojaan sekä tietysti koreaa ulkonäköään. Tämä puoli jäi itseltäni vähän näkemättä, sillä työskentelimme tapahtumassa muiden asioiden parissa. Sen verran ehdin tähän tapahtuman osaan tutustua kun veimme auringonpaisteessa oleville ihmisille ja eläimille nesteytystä. Näyttelyalueella pidettiin hauskaa, mutta silti itse näyttelytapahtuma otettiin hyvin vakavasti. Paikalla oli kenttä mustana koiria jokaisesta kokoluokasta. Mutta olipa koira kissan tai ponin kokoinen, kaikki olivat hyvin lempeitä ja kavereita keskenään.
Vielä vähän kammataan….
Varsinainen työskentelymme tapahtui tapahtuman toisessa päässä, eli hoidimme juoksevia asioita sekä yritimme pitää keittiötä kunnossa. Keittiössä kutsuvieraat, näytteilleasettajat sekä henkilökunta kävi hakemassa juomaa ja ruokaa. Samaan aikaan Mikko hoiti pihalla makkarapaiston ja myynnin, kun nurkan takana taas oli lapsille oma pehmokoiranäyttely ja kasvomaalausta.
Jos oma pehmokoira jäi kotiin, niin tästä sai lainata
Oli jo ilta, mutta aurinko porotti edelleen pilvettömältä taivaalta. Siirryimme Eliaksen kanssa huoltorakennuksesta tapahtuma-alueelle, sillä pian vuorossa oli erilaisia näytöksiä. Meidän tehtävänä oli pitää ihmiset oikeilla alueilla, jotta kaikki esitykset voidaan tehdä turvallisesti. Ensimmäisessä näytöksessä oli poliisikoira Jekku isäntänsä Miika Ounilan kanssa. Jekun tehtävänä oli löytää rahakätkö sekä huumausainepussukka. Vaikka Jekku on pieni, sen ketteryys oli vertaansa vailla. Jekku tarkisti isännän pyytämän alueen, ja paikat joihin ei voinut koiraa päästää hyppäämään (palkintopöytä ja korkeat paikat) tarkistettiin isännän sylistä. Meni ehkä minuutti kun kuului ensimmäinen haukunta, Jekku oli löytänyt rahakätkön. Jekku sai palkkion ja etsintä jatkui. Huumausaine oli kätketty katosrakennuksen yläosaan, eli noin kolmen metrin korkeuteen. Ja kuten varmaan jo arvaattekin, Jekku löysi tämänkin piilon hyvin nopeasti. Etsintää selosti rangaistuslaitoksesta paikalle tullut Jorma Tuomiranta sekä teeveestä tuttu Sampo Marjomaa.
Miika ja Jekku
Toisessa näytössä Sampon juontajapariksi tuli Miika, ja valokeilaan tuli Jorma Tuomiranta sekä Rane -koira. Rane olikin jo vähän isompi koira, mutta hyvin ketterä sellainen. Ranen tehtävänä oli löytää huumausaine, ja koira alkoikin heti käskyn saatuaan haistella missä aine luuraa. Vaikka koiralla oli iso, tarvittaessa korkeat ja vaaralliset paikat tarkistetaan isännän sylistä. Jorma nostikin koiran näytöstyyliin kolmen metrin korkeuteen ja WUF, huumausaine oli löydetty.
Jorma ja Rane
Jekku on erikoistunut rahan, passien, aseiden ja huumausaineiden löytämiseen, kun Rane taas kertoo paikat missä on aseita ja huumausaineita. Koirien hajuaisti on vaan jotain niin hienoa. Ei oikeastaan ole mitään, mitä koira ei löytäisi. Koiralla on 300 miljoonaa hajureseptoria, kun ihmisellä on vain 5 miljoonaa. Tässä on todella suuri ero. Rikolliset yrittävät kaikenlaisia hämäyskeinoja, kuten huumausaineen piilottaminen kahviporon sekaan, mutta se ei koiria hämää. Koira osaa erotella hajut toisistaan, joten hämääminen on aikalailla mahdoton tehtävä. Koira pystyy erottelemaan jopa 2000 erilaista hajua.
Jekun ja Ranen esitystä seurasi lauma ihmisiä koirineen, mutta edes muiden koirien hakunta tai grillistä tullut makkaran tuoksu ei häirinnyt näitä koiria. Oma pää kääntyi jos joku koira jossakin haukahti, joten keskityin selvästi huonommin.
Kun mikään ei häiritse
Kolmas näytös tapahtui avoimella nurmikentällä, ja tarkoitus oli esitellä suojeluskoiran toimintaa. Tähtenä tässä esityksessä oli Yedi, hänen emäntänsä, vanhempi konstaapeli Satu Jore sekä hyökkääjää esittänyt Jussi Planting. Suojelukoirista on paljon vääriä kuvitelmia, eli koiria pidetään vaarallisina ja koulutustapaa eläinrääkkäyksenä. Näin ei kuitenkaan ole. Paras tapa kouluttaa koiraa on toimia koiran kanssa yhteistyössä, eli koiraa ei pakoteta ja koiraa ei satuteta. Jos koiraa lähdetään kouluttamaan pelottelemalla ja väkivalloin, lopputulos ei ole sitä mitä kukaan haluaa. Ainoa ja oikea tapa kouluttaa koiraa on palkitseminen ja eteneminen koiran mukaan, ei siis pakottaminen.
Mutta itse näytökseen. Jussi puki suojahihan ja Yedi alkoi innostumaan. Sadun pidellessä koiraa Jussi käveli kentällä ja huitoi naruruoskan kanssa. Yedi oli jo täysin valmiina lähtöön, ja koska sitä oli myös Jussi, Satu päästi koiran irti… Koira ampaisi täyttä vauhtia Jussin suojahihaan ja jäi siihen roikkumaan. Jussi innosti koiraa vielä lyömällä ruoskalla ilmaa, jolloin siitä kuuluu pieni pauke. Kun Satu komensi Yediä irrottamaan, koira irrotti otteensa heti. Palkkiona Yedille oli tällä kertaa hiha, jota Yedi sitten kantoikin mukanaan aina autoon saakka.
3..2..1..Yedi
Yedi on kiltti, ihmisten ja eläinten kanssa toimeentuleva normaali perhekoira, joka on vain koulutettu suojelemaan hallitusti. Mustan vyön saanut ihminen tai koulutettu eläin ei ole yhtään sen vaarallisempi kun muutkaan lajikumppanit, mutta heillä vain on normaalia parempi taito puolustautua ja puolustaa. Mutta sen voin sanoa, että en haluaisi olla sen rikollisen housuissa kun uhkaa Yedin perhettä : ) Kun 40 kiloa tulee 30-40 kilsan tuntivauhtia, niin se on sama kun mopo ajaisi päälle.
Kiinni!
Yedin kannellessa hihaa oli seuraava esitys jo alkamaisillaan, ja tässä esityksessä tähtenä oli Flicka -koiran isäntä, Ilkka Hormila. Sari esitteli Ilkan minulle oman alansa Mika Häkkisenä, mutta parempana. Ilkka on eläkkeellä jäänyt poliisi, joka on kouluttanut koiria 41 vuotta. Voidaan siis sanoa, että kokemusta on kertynyt. Uskon siis täysin Sarin kehut.
Ilkka tunnetaan Suomen lisäksi myös ulkomailla, ja hän on kouluttanut hajutunnistusta erilaisia tehtäviä varten vuosikymmeniä. Ilkka toimii yhteistyössä vapaaehtoisten pelastusharrastajien kanssa, ja hän on kouluttanut tunnistusetsintää myös meille tavallisille koiraharrastajille. Viime vuosina Ilkka on paneutunut erityisesti tunnistusetsintäkoirien kouluttamiseen sekä koulutuksen ja tunnistusetsintäkoirien käytön kehittämiseen.
Ilkka näytti ihmisille miten koira koulutetaan, miten hänen käyttämänsä ”hajulaite” toimii ja hän kertoi omia kokemuksiaan. Ilkan mukaan kaikki koirat voidaan kouluttaa, ja onpas hän joskus huvin vuoksi opettanut koiran löytämään myös matkapuhelimet. Koiran kouluttaminen hajutunnistustehtävään on yksi vaativimmista asioista mitä koiralle voi opettaa. Hajutunnistaminen on yksi rikostutkintamenetelmä muiden joukossa, ja sillä on luotettavuutensa ansiosta hyvin paljon merkitystä kun punnitaan todisteita. Syyllisen löytäminen on aina tärkeää, mutta tärkeää on myös syyttömyyden osoittaminen, ja myös tässä koiran hajuaisti on avuksi.
Hajutunnistuksen historia ulottuu kesäkuulle vuoteen 1903, jolloin saksanpaimenkoira nimeltä Harras der Polizei tunnisti rikollisen tunnistusrivistä. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Albert-koira taas tunnisti ihmisen lippalakin hajun perusteella, ja vuonna 1919 Hollantiin perustettiin poliisin jälkikoirakoulu. Vuonna 1991 saatiin lakiin asetus hajutunnistamisen suorittamisesta, ja vuonna 1997 tehtiin tieteelliseen tutkimukseen perustuva ohjeistus.
Tämä on oikeasti tosi mielenkiintoinen aihe, ja voisin siitä kirjoittaa enemmänkin. Mutta ehkä kannattaa kannattaa Googlettaa missä pääsisi Ilkan pitämälle luennolle kuulemaan ammattimiehen kertomana aiheesta. Mutta yksi mielenkiintoinen esimerkki vielä : ) Jos rikollinen vaikka puukottaa jotakin ja katoaa sen jälkeen ihmismassaan, on koira ehdoton apuväline. Puukko laitetaan purkkiin ja siitä annetaan koiralle haju, ja sen perusteella koira voi etsiä ihmismassasta syyllisen. Helpottaa poliisienkin duunia valtavasti, kun ei tarvitse ottaa koko festariyleisöltä sormenjälkiä.
Ilkka ja Flicka
Esitysten jälkeen vielä häärättiin vähän keittiössä, rupateltiin tässäkin blogissa mainittujen ihmisten kanssa ja kerrattiin mitä päivän aikana on tehty, nähty ja opittu. Sitten olikin aika ottaa viimeiset valokuvat ja suunnata kohti kotia. Heitin Eliaksen juna-asemalle, ja meinasin mennä vielä takaisin tapahtumapaikalle, mutta kello läheni jo iltaysiä niin päädyin kotisohvalle.
Kiitos vielä Nutrolin, Team Rokka, Anna-Liisa, Mikko ja kaikki muut lukuisat ihmiset ja elukat joita tapasimme päivän aikana. Päivän lopuksi Anna-Liisakin sai huokaista, sillä tapahtuma oli erittäin onnistunut.
MIKÄ ON TEAM ROKKA
Team Rokka on suomalainen voittoa tavoittelematon koirankoulutukseen erikoistunut yhdistys, joka tuottaa palveluita luonnonsuojelun parissa toimiville organisaatioille ja lainvalvontayksiköille. Team Rokan jäsenet ovat hankkineet kokemuksensa julkisen- tai siviilisektorin koiratoiminnassa Suomessa ja ulkomailla.
Team Rokka tukee luonnonsuojeluorganisaatioita ja lainvalvontayksiköitä, jotka työskentelevät laitonta villieläimiin liittyvää kauppaa vastaan. Team Rokka osallistuu tähän taisteluun tarjoamalla näiden tahojen käyttöön koirankoulutuspalveluita sekä osaamista koiratoiminnan yhdistämisessä osaksi yksiköiden päivittäistä toimintaa.
Tämän päivän tittelinä oli norsuasiamies, sillä tapahtumalla kerättiin varoja norsujen salametsästystä vastaan, ja tähän tarkoitukseen Team Rokka myös kouluttaa koiria.
Villieläinten salametsästys ja salakuljetus ovat vakava uhka lukuisille lajeille maailmassa. Villieläimillä- ja niiden osilla käytävästä laittomasta kaupasta ja salakuljetuksesta on tullut neljänneksi suurinta rikollista toimintaa heti huumeiden, aseiden ja ihmisten salakuljetuksen jälkeen. Terroristiryhmien ja kansainvälisten rikollisryhmien harjoittaman laittoman villieläimiin liittyvän kaupan suuruudeksi on arvioitu jopa 20 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuodessa.
Salametsästäjät tappavat norsuja saadakseen norsunluuta. 1930-luvulla Afrikassa laidunsi 5-10 miljoonaa norsua, kun tänään norsujen lukumäärä on siitä vain murto osa, eli noin 450 000 – 500 000 yksilöä. On arvioitu, että Afrikassa tapetaan enemmän kuin 80 norsua päivittäin niiden syöksyhampaiden takia.
Herra Fredrick Owinon (East African Wildlife Society) mukaan villieläimistä saatavat tuotteet päätyvät usein Kiinan- ja muiden kauko-idän maiden markkinoille.
Lukuisten organisaatioiden, kuten World Elephant Centre and Tanzania Wildlife Research Institute, mukaan norsujen määrä on vähenemässä kovalla vauhdilla. Myös Tansanian Presidetti Jakaya Kikwete on ilmoittanut salametsästyksen lisääntyneen merkittävästi ja tämän olevan suoraa seurausta Aasian markkinoilla tapahtuneesta norsunluun kysynnän kasvusta.
On arvioitu, että noin 11 000 norsua tapetaan vuosittain pelkästään Tansaniassa ja tilanne on edelleen pahenemassa. 2009 Tansaniassa oli noin 110 000 norsua, vuonna 2013 norsujen määrä oli enää noin 60 000. Yli 50% koko norsupopulaatiosta on hävitetty viimeisten 7-8 vuoden aikana. Nykyisellä vauhdilla norsukanta tulee häviämään kokonaan 7 – 15 vuoden kuluessa. Eläinsuojelunäkökulman lisäksi villieläinten häviäminen on valtava huoli Tansanian kaltaisille maille, joiden talous perustuu suurelta osin turismiin.
Miika ja Jekku sekä Jorma ja Rane
Vain yksi poseeraa 🙂
Julkkistuomari työskentelee
Perhekuva
Tuomareita odotellessa vähän aurinkoa
Valmiina kauneuskisaan!
Voisko tässä kohtaa sanoa söpö?
Palkintojen pussitusta
Ystävyys
Leidin kesälookki
Oisko nimmareiden jakoa?
Hellyyttä kesäpäivänä
Palkinnot odottaa syöjiänsä
Turre ja kadonneet silmät
Aikamoiset päästöt 🙂
Lepotauko
Täällä vartioin minä
Muoti on kaiken a ja o
Nämä näytti miten 280 metrin rata juostaan täysillä ratajäniksen perässä
Pehmokoiranäytöksen alkujännittäjiä
Iso mutta lempeä
Jonoa alkoi tulemaan hyvissä ajoin ennen porttien avaamista
Sampo elementissään
Koko perheen tapahtuma
Morsianta etsimässä…
Ukkoa etsimässä 🙂
Jekku tarkistaa josko jotain laitonta olisi eksynyt palkintopöytään
Ei riemulla rajaa
Valmiina voittamaan
Kuumaaahhhhh….
Tuomariston esittely
Yedi odottaa jo esitystään
Hän ei tällä kertaa voittanut kauneimman koiran titteliä, mutta ehkä ensi kerralla. Kunniamaininta tuli kuitenkin pannasta
Koko suku odottamassa miten koiran käy
Yksi voittajista
Tästä pennusta tuleekin sitten 60-70 kilon kotikoira
Yedi haluaa uuden shown
LÖYTY!
Kansikuva-ainesta
Marko Björs
Voitto ei ole tärkeä, mutta kyllä se lämmittää – (kuvat Studio ihana)
