Tämä oli työpäivä, jonka etukäteen ajattelin ehkä jopa hieman tylsäksi. Olin väärässä. Päivä oli todella kiva. Näin kirjoitin työpäiväni jälkeen:

Projektini 62. työpäivä vei minut IT-maailmaan, joten aavistelin etukäteen, että päivästä tulee mukava. Duuni alkoi kello 10 Helsingin Tilkankadulta, jossa sijaitsee HS-Worksin huoltopiste ja toimisto. Päivän pomomme oli jäänyt aamulla sairaslomalle, joten pomon virkaa hoiti Marko Mattsson, Eerik Aitti ja Harry Sileoni. Päivän titteliksi tuli IT-teknikko.

HS-WORKS OY

HS-Works on perustettu vuonna 2006, jolloin yritys kävi asiakkaiden kotona ratkomassa it-ongelmia ja korjaamassa koneita. Koska työtä riitti, yritys aukaisi huoltopisteen Helsingin Huopalahteen pari vuotta myöhemmin. Samaan aikaan myös yritysasiakkaat lisääntyivät, ja nyt vuonna 2016 yrityksellä on 16 työntekijää, ja 75% liikevaihdosta muodostuu yritysasiakkaista. HS-Works hoitaa myös joidenkin operaattorien teknisen puhelintuen. HS-Works puhuu IT:n sijaan suomea, joten asiakas ymmärtää aina mikä on ongelma ja mitä tehdään.

Siirry HS-Worksin kotisivuille tästä.

PÄIVÄNI IT-TEKNIKKONA

Tämä duuni alkoi kello 10 Helsingin Huopalahdesta, HS-Worksin toimistolta. Päivän pomomme oli jäänyt aamulla sairaslomalle, joten johdon otti näin aluksi Marko Mattsson ja Eerik Aitti. Marko kierrätti meidät yrityksen tiloissa, kertoi yrityksen toiminnasta ja esitteli muulle henkilökunnalle. Marko lähti seuraavaksi koulutukseen, mutta tarkoitus oli, että hän noutaa minut ja Eliaksen 12 maissa, jolloin lähdetään asiakaskäynneille. Tätä odotellessa tutustuimme Eerikin duuniin, joka oli tänään suurilta osin puhelimen it-tuessa istumista ja huoltotöiden organisoimista. Eerikin apuna oli kaksi työharjoittelijaa, Jesse ja Eelis. Todella fiksuja tyyppejä nuoresta iästä huolimatta. Varsinkin tietokoneet ja kaikki niihin liittyvät asiat olivat hallussa, ehkä jopa pienimuotoisia neroja.

HS-Works ja Marko Mattsson

HS-Works ja Marko Mattsson – (kuvat Studio ihana)

Harjoittelijoiden mielenkiintoisin projekti tuli työnalle samaan aikaan kun liityimme seuraan. Heille tuotiin asiakkaan kone, jossa oli kryptausvirus. Tämä tarkoittaa sitä, että virus kryptaa kaikki tiedostot koneelta. Tämän jälkeen et saa mitään auki, et kuvia, et tekstitiedostoja, et musiikkia tai mitään muutakaan. Kryptauksen poistaminen vaatii salasanan, mutta sen saadakseen pitää kryptausviruksen tehneelle maksaa 300 dollaria, eli noin 270 euroa. Asiakas ei halunnut maksaa, joten kone tuli HS-Worksille. Kryptaus on niin vahva, että sitä ei saa mitenkään auki, ei edes NSA. Salasanan pituudet voi olla mitä tahansa, joten äkkiä menisi satoja vuosia, ennen kuin oikea salasana löytyisi, jos silloinkaan. Ilmeisesti kryptauskin oli kryptattu, joten ei mitään mahdollisuutta saada kryptausta pois ja tiedostoja pelastettua.

Näitä viruksia tulee useimmiten sähköpostien liitteenä, eli voit saada mailin jossa on liitteenä ”Lasku” (tosin yleensä nämä ovat englanniksi), ja sen avatessasi virus alkaa kryptaamaan tiedostoja. Ei siis kannata aukaista postien liitteitä, ellet tunne lähettäjää ja tai jos et odota saamaasi postia. Varmin tapa minimoida tuho on tehdä varmuuskopiot kaikista tiedostoista säännöllisin väliajoin. Pilvipalvelu ei aja asiaa, sillä kone päivittää samat filet pilveen, ja jos filet on jo kryptattu, niin pilveen menee samat kryptatut tiedostot. Tee siis manuaalinen varmuuskopiointi vaikka ulkoiselle kovalevylle.

Jos itselleni kävisi näin, ja koneella olisi tärkeitä tiedostoja joita ei ole varmuuskopioitu, maksaisin kiristäjille ja pelastaisin tiedostot. Tosin tässä on aina se riski, että maksettuasi et saa salasanaa. Yleensä se kyllä annetaan, koska sehän on kiristäjien bisnes. Kukaan ei muutoin enää maksaisi, jos rikolliset eivät pitäisi lupaustaan. Mutta jos ei ole pakko, niin ei missään nimessä kannata maksaa. Muutoin tällaiset kiusantekijät eivät lopeta ikinä puuhiaan.

Virus on myös kova tarttumaan, joten tämän vuoksi tätä konetta ei laitettu laisinkaan HS-Worksin verkkoon. Yksi muistitikku siihen laitettiin, ja se oli sen jälkeen kryptattu muistitikku. Koneella oli ikää jo jonkin verran, joten asiakas päätti, ettei konetta huolleta. Kannettava puretaan osiin ja kierrätetään asianmukaisesti.

Tässä meni parisen tuntia aikaa kun tutkimme konetta, juttelimme suojauksista, pimeistä verkoista, tunneleista, käyttiksistä, koneista jne. Tämä oli mielenkiintoista, ja oli kiva puhua ihmisten kanssa, jotka tietävät asioista hyvin, hyvin paljon.

Verkkorikollisten lunnasvaatimus

Verkkorikollisten lunnasvaatimus

Näin siinä sitten kävi...

Näin siinä sitten kävi…

Kahdeltatoista Marko palasi koulutuksesta, joten hyppäsimme autoon ja suuntasimme asiakaskäynneille. HS-Works hoitaa erään ketjun ravintoloiden ja baarien it-asioita, ja tänään piti käydä tutkimassa paikkojen tietoverkot uusia kassajärjestelmiä varten, eli tehtiin verkkokartoitusta.

Ensimmäinen paikka oli Kampissa, hyvin suosittu pubi. Aluksi selvitettiin mihin kassojen ja maksupäätteiden piuhat menevät. Tämä ei ollut ihan simppeliä, sillä piuhat on joskus vain laitettu paikoilleen ja toimimaan, mutta niitä ei juuri ole merkattu mitenkään, tai sitten ne on merkattu väärin. Osa piuhoista meni takahuoneeseen, osa oli tiskien takana ja osa meni johonkin ylös. Näitä piti sitten seurata ja selvittää. Paikka oli kuitenkin suhteellisen pieni, joten tämä kävi aika nopeasti. Lopuksi vielä tarkistettiin kytkentäkaapista, että mikä valo sammuu kun tietyt piuhat otetaan irti. Marko irrotti piuhoja ja minä merkkasin listaan mikä on mikäkin. Koko homman tarkoitus on se, että HS-Works tekee lopuksi tarvittavat kaaviot, jotta uusien kassojen asentajat liittävät vain piuhat ohjeiden mukaan. Jos tätä ei tehtäisi, niin kassat saattaisivat olla pois käytöstä päiviä, joka taas on suoraan pois myynnistä.

Päivän ensimmäinen paikka

Päivän ensimmäinen paikka

Päivä meni piuhuja seuratessa (kuvituskuva)

Päivä meni piuhuja seuratessa (kuvituskuva)

Seuraava paikka oli myös keskustassa, tällä kertaa yökerho. Täällä oli kassoja, maksupäätteitä ja kuittitulostimia huomattavasti enemmän, joten hommaakin oli enemmän. Tiskien alla menee kymmeniä erilaisia piuhoja sekä juomatankkien letkut, joten suhteellisen haasteellista oli löytää mikä piuha menee mihinkin. Kahdeksan piuhan seuraamiseen meni melkein tunti, jonka jälkeen vielä irrotettiin piuhoja ja katsottiin kytkentäkaapista mikä valo sammuu. Kytkentäkaappi oli alakerrassa, joten Marko jäi ylös irrottamaan piuhoja, kun minä menin alas merkkaamaan nämä listaan ylös. Keskusteluyhteys oli puhelimitse, jotta kumpikin tiesi aina missä mennään. Kytkentäkaapissa voi palaa kymmeniä valoja, joten aina ensimmäisellä irrotuskerralla ei silmään osunut mikä sammui ja mikä ei. Homma kuitenkin saatiin selväksi, joten oli aika siirtyä kolmanteen paikkaan.

Päivän toinen pysähdys

Päivän toinen pysähdys

Lounasaika oli juuri loppunut, joten saimme työskennelle suhteellisen rauhassa

Lounasaika oli juuri loppunut, joten saimme työskennelle suhteellisen rauhassa

Kolmas paikka oli baari / yökerho, myös keskustassa sekin. Mesta ei ollut auki, mutta Markolla oli avain ja hällärikoodi. Hälläri ei kuitenkaan ollut päällä, joten päättelimme ravintolassa olevan henkilökuntaa. Ketään ei kuitenkaan näkynyt eikä kuulunut, joten siirryimme alakertaan pienellä metelillä, jotta kukaan ei saa sydäriä kun pamahdamme paikalle : ) Alakerrasta löytyikin yksi kaveri liimailemasta julisteita, mutta hän jatkoi hommaa tyytyväisenä, ehkä vähän hölmistyneenä.

Tämä oli jo sen verran iso paikka, että myyntitiskejäkin oli kolme kahdessa eri kerroksessa. Marko oli täällä käynyt jo tekemästä alustavaa kartoitusta, joten tehtäväksi jäi oikeastaan vain nappaista piuhoja irti ja merkata listaan. Minä menin takahuoneeseen ja Marko nyppäisi piuhoja irti järjestyksessä joka tiskiltä. Viimeinen tiski oli vähän hankala, kun oli pimeätä ja illan bändi oli miinoittanut tiskialueen omilla kamoillaan. Mutta ketteränä kaverina Marko hoiti homman.

Päivän kolmas pysähdys, josta saattaa tulla kantismestani

Päivän kolmas pysähdys, josta saattaa tulla kantismestani

ROCK!

ROCK!

Neljäs paikka oli Mikonkadulla sijaitseva ravintola, jossa piuhat oli nopeiten katsottavissa. Tämä oli vain parinkymmenen minuutin käynti, josta suurin osa ajasta meni selvittää keittiön bongin piuha. Keittiössä tehtiin juuri mehukkaan näköistä pihviannosta, joten vähän iski jo nälkä. Tänne ajattelin mennä syömään jossakin kohtaa.

Neljännessä paikassa ruoka näytti niiiiin hyvälle

Neljännessä paikassa ruoka näytti niiiiin hyvälle

Päivä meni piuhuja seuratessa (kuvituskuva)

Päivä meni piuhuja seuratessa (kuvituskuva)

Kello oli yli kolme, joten lähdimme suunnistamaan kohti HS-Worksin toimipistettä. Ihan nopeasti matka ei sujunut, kun kovin ruuhka oli juuri alkamassa. Olimme toimistolla vasta hieman vajaa neljä. Ehdin kuitenkin vielä kiittämään kaikkia päivästä ja samalla tapasin yhden päivän pomoistani, Harryn. Parempi myöhään kun ei milloinkaan.

Kiitos tästä päivästä HS-Works, Marko, Eerik, Jesse, Eelis, Jari, Dario, Harry ja muu henkilökunta sekä asiakkaat.

22p 27p 29p 30p 31p 32p20p img_5336 img_5340 img_5343