Tässä oli työpäivä jolloin jalat oli kovilla. Näin kirjoitin työpäiväni jälkeen:
Lauantaina työnantajana oli Fazer, ja toimipaikkana oli Helsingin messukeskus. Menossa oli Habitare -messut, joten Fazerin kahviloissa, ravintoloissa, shampanjabaareissa ja jäätelökioskeilla kävi kova kuhina. Fazerilla on parisenkymmentä pistettä messukeskuksessa, ja meidän tehtävänä oli Eliaksen kanssa olla vähän joka puolella. Tämä oli 53. ammatti, ja titteliksi tuli roudari/ravintolatyöntekijä. Tavallaan siis tuli kaksi eri titteliä. Päivän pomona oli ravintolatoimenpäällikkö Eija Kinnunen.
FAZER FOOD SERVICES
Ravintolatoiminnasta tuli merkittävä osa Fazerin liiketoimintaa vuonna 1976, kun Fazer Catering sai alkunsa (nyk. Fazer Food Services). Fazerin ensimmäinen ravintola aukaistiin Helsingin Akava-taloon.
Vuonna 2016 Fazer Food Services on Pohjoismaiden johtava ruokailupalveluyritys. Fazerilla on lähes 1200 ravintolaa Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Yritys tarjoaa päivittäin 130 000 ateriaa.
Fazerin missiona on luoda makuelämyksiä, ylittää odotukset, asiakaslähtöisyys ja laadukkuus. Nämä ovat yrityksen menestyksen kulmakivet
Fazerin Groupin sivuille pääset klikkaamalla tästä.
PÄIVÄNI RAVINTOLATYÖNTEKIJÄNÄ / ROUDARINA
Työpäivä alkoi kello kymmenen Helsingin Messukeskuksesta, jossa oli menossa Habitare -messut. Jotta meidän ei tarvinnut ostaa pääsylippuja työpaikalle, tuli meidät noutamaan henkilökunnan ovesta Päivi Paukkonen. Saimme kulkulätkät kaulaamme ja suuntasimme messukeskuksen pääkäytävälle, jossa on useita erilaisia ravintoloita. Saimme pikaisen esittelyn kustakin paikasta ennen siirtymistä messuravintoloiden toimistoon. Toimistoon ei kuitenkaan jääty puhelemaan turhia, sillä meidät ohjattiin heti roudarina toimivan Kallen matkaan.
Kalle oli Fazerin messuravintoloiden roudari, eli hän toimittaa ravintoloihin tavaraa sitä mukaan kun ne loppuu. Kun mietitään, että ihmisiä vierailee messukeskuksessa yli miljoona vuodessa ja tilaa on 272 000 neliötä (se taitaa olla 45 jalkapallokenttää), ei ole ihme, että kiirettä pitää. Kalle nouti meidät toimistolta, ja saman tein lähdettiin varastoon noutamaan kuohuviiniä, limpparia ja jäätelöä. Varastoja on useita, eli ihan yhdellä käynnillä homma ei onnistu. Askelia Kallelle tulee 40 000 päivässä, joten tiedossa oli vauhtia.
Kun on ollut talossa kuusi vuotta, osaa siellä tietenkin jo liikkua, valita oikoreitit sekä välttää ruuhkaisimmat paikat. Taloa tuntemattomalle se oli vähän haastellisempaa, kun näin isossa mestassa suuntavaistokin välillä katoaa. Kamat kärryyn ja sitten toimittamaan niitä oikeisiin ravintoloihin.
Kallen puhelin soi muutaman minuutin välein: ”Toisitko pastilleja kioskiin?”, ”Toisitko pehmistä jäätelökipsalle?”, ”Missä on suklaat?”, ”Olut on loppu” jne. Roudarin tehtävä oli siis mennä kärryjen kanssa eestaas kuskaten ravintoloihin tavaraa. Kaikilla toimituksilla on tietenkin aina kiire, mutta välillä sitä jää vauhdista huolimatta kärryjen kanssa ruuhkaan. Käytävä saattaa olla ihan ummessa tuhansista messuvieraista, joten hallin toiselle puolelle voi kestää matka joskus parikymmentä minuuttia. Se on pitkä aika, jos jokin pääsee loppumaan ravintolasta ja asiakkaat odottavat.
Eliaksen kanssa ehkä hidastimme Kallen toimintaa, mutta sitkeästi pysyimme mukana. Aikamme roudattua tavaraa ravintolasta ravintolaan siirryimme Panorama Meatball Bistro & Café -nimiseen ravintolaan. Täällä tarkoitus oli tutustua lihapulla-annosten tekemiseen ja tarjoilemiseen. Asiakkaat tulevat kassalle, tekee tilauksen ja siirtyy tiskille ottamaan vastaan valmiin annoksen. Jonot olivat pitkiä, joten pullien on pakko olla hyviä. Olihan Haluatko Miljonääriksi -juontajana ja Radio SuomiPopin Aamulypsystä tutuksi tullut Jaajo Linnonmaakin kehunut paikan lihapullia valtakunnallisessa radiossa. Ehkä pääsen kohta maistamaan?
Lihapullia pinottiin lautaselle muusin kera nopeaan tahtiin, jotta nälkäiset messuvieraat saadaan tyytyväisiksi ja jono ei jää seisomaan. Kun ruuhka hieman laimeni, oli aika maistaa talon lihapullia. Ja kyllä, ei niitä turhaan kehuta ja jonoteta. Ihan kun ne olisi kotona tehtyjä… Se on sama tekeekö Fazer suklaata tai pullia, suussa ne sullaa. Kannattaa käydä maistamassa.
Kun oli tutustuttu roudaamiseen ja pullapaikkaan, piti seuraavaksi blokata, eli kerätä astioita pöydistä. Tämä on duuni jossa ehtii miettimään hyvin omia asioita, kunhan vain kädet ja jalat käy jatkuvasti. Ei siis vaadi kamalasti ajatustyötä. Olisimme halunneet myös rahastamaan, mutta se olisi ollut hankala järjestää ruuhkaisena päivänä. Siinä olisi saattanut moni jonottava asiakas hermostua kun kassa menee jumiin tai olisin tehnyt muuta koomailua. Tyydyimme siis seuraamaan tätä kassan vierestä. Helpoltahan se näytti kun osaava sen tekee.
Kassalta soitimme Kallelle, ja lähdimme jälleen hänen mukaansa. Tehtävänä oli hakea hiilihappopullo yhteen ravintolaan, olut tynnyreitä toiseen, kassanauhaa kolmanteen ja vaikka mitä. Päivän kuumin tilanne oli hiilihappopulloa vaihdettaessa, sillä tilassa oli lähes 30 astetta lämmintä. Tästä oli kiva päästä seisomaan hetkeksi pakkaseen keräämään jäätelö. Tavaratoimistusten ohessa jäimme Eliaksen kanssa Olohuone -nimiseen kahvilaan juttelemaan henkilökunnan kanssa, ja tutustuimme hieman paikan makuvesiin. Täällä on siis ilmaiseksi tarjolla appelsiinin ja kurkun makuisia makuvesiä. Testinä piti juoda itsekin neljä mukillista. Suosittelen käymään ja kokeilemaan.
Jäätelökiskalla oli myös jatkuva ruuhka, joten autoimme juomakaapin täyttämisessä. Tässä pisteessä oli vain yksi tyttö töissä, joten kädet eivät ihan joka paikkaan riittäneet. Pehmistä ei päästy tekemään, mutta sitä on kyllä tämän projektin myötä tehty muualla.
Kello läheni päivän päätöstä, joten oli aika palata toimistoon, palauttaa kulkulätkät ja haalia ihmiset ryhmäkuvaan. Se oli yhtä helppoa kun muuallakin, kukaan ei ihan mielellään halua kuvattavaksi : )
En osannut kirjoittaa tätä niin vauhdikkaasti miten päivä oli, mutta ei ollut pistettä jossa ei olisi ollut kiire. Ja tässä projektissa on tavattu jos jonkinlaista työntekijää, mutta Kalle menee aikalailla kärkeen ahkeruuden puolesta. Kaveri ei ole hetkeäkään paikoillaan, joustaa tarvittaessa työajoista, tulee vapaapäivinä auttamaan eri tehtävissä eikä muutenkaan ole sidottuna kelloon. Hanskat eivät siis tipahda kun kello lyö neljä.
Mutta siinä oli päivä noin päällisin puolin. Mukavaa oli, joten kiitos Fazer, Eija Kinnunen, Pirkko Hongisto, Päivi Paukkonen, Kalle ja kaikki muut, joiden nimet pääsi jo unohtumaan.
Tässä vielä kuvia päivästä ja tunnelmia Habitaresta.