Lauantaina oli jännä tilanne, kun omassa lottolapussa oli viisi ensimmäistä numeroa oikein. Sitä tuijotti vuoron perään lappua ja teeveessä näkyviä numeroita. Vaikka kuudes lottopallo tuli melkein heti viidennen pallon perään, ehti siinä jo muutaman kerran miettiä josko se täyspotti osuisi nyt omalle kohdalle 🙂 Eipä osunut. Kaksi seuraavaa meni huti. Mutta hetken aikaa oli jännä fiilis.

Voin kyllä sanoa, että vaikka tilillä olisi nyt miljoona tai pari, tekisin silti tämän MunBlogi-projektin loppuun. Vaikka koko homma on kymmenen kertaa raskaampaa kun osasin kuvitella, on tämä ollut todella hauskaa aikaa. Viime syksynä kun aloin tosissani järjestämään tätä projektia, ajattelin, että otan vastaan duunin, menen paikalle, teen mitä käsketään, lähden himaan ja kirjoitan tekstin. Käytännössä se ehkä onkin näin, mutta… mutta…

Herätys on normaalisti parisen tuntia ennen duunin alkamista, jolloin ehtii juoksemaan suihkuun, syömään vähän hedelmiä ja hypätä auton rattiin. Käyn hakemassa Eliaksen (joka siis kiertää kanssani näitä mestoja ja valokuvaa) ja sitten suunnataan duuniin. Duunipäivät ovat aina erilaisia ja eri pituisia, mutta jos hommia tehdään vaikka tuo maksimi kahdeksan tuntia, heitän Eliaksen duunista himaan ja menen kaupan kautta kotiin, on lähdöstäni saattanut kulua parhaimmillaan jo kymmenen tuntia ennen kun saan auton kotipihalle parkkiin. Sitten alkaa blogin kirjoittaminen. Välillä tekstin tuottaminen on todella hidasta, vaikka päässä olisi ihan selvät sävelet. Tekstissä saattaa äkkiä hurahtaa 2-4 tuntia, jonka jälkeen käyn vielä Eliaksen lähettämät kuvat läpi ja lisään ne blogitekstiin. Päivän pituus on tässä kohtaa ollut pisimmillään 15 tuntia.

Kun blogi on julkaistu, alkaa maililaatikon läpikäyminen. Jos olen lähettänyt yrityksille kyselyä mahdollisesta päivän duunipaikasta, voi laatikossa olla yli 300 vastaamatonta postia. Kaikki postit eivät tietenkään vaadi vastausta, mutta joka ikinen pitää lukea. Vaikka posteissa menisi vain minuutti per maili, veisi se aikaa siltikin viitisen tuntia. Normaalisti tällaisen setin purkamiseen menee työpäivien ohessa 2-4 iltaa.

Kun alkaa kymmenen uutiset, alan katsomaan seuraavan päivän duunipäivää tarkemmin. Ensin suunnittelen reitin ja siihen menevän ajan, katson mihin auton saa parkkiin, katson mitä ohjeistuksessa sanotaan vaatetuksesta ja onko muita huomioon otettavia asioita. Kun kaikki on selvää, syön nopeasti ja menen nukkumaan.

Päivät siis ovat pisimmillään duuniaduuniaduunia, vähän unta ja taas duunia. Todella, todella raskasta varsinkin minulle, joka ei ole ikinä ollut töissä kenelläkään vieraalla. Silti tämä ei ole valitusta, sillä nautin tästä projektista ihan oikeasti. Tämän vuoksi en lopettaisi tätä projektia, vaikka voittaisin sen lottovoiton.

Melkein” päävoiton voittaneena menin pelaamaan 40 euron voittoni Veikkauksen eBingoon. Kokeilin myös erilaisia arpapelejä ja laitoin vähän Kenoa. Bingosta voitin yli 615 euroa ja Kenosta tuli vielä 10 euroa. Oli siis ihan hyvä päivä, vaikka luulin jo jossakin kohtaa, että sinne meni sekin 40 euroa. Suurin voittoni Kenosta on ollut 2000 euroa, mutta siitä on jo aikaa yli vuosi. Olen myös hieman tutustunut ulkolaisiin kasinoihin, koska EU:n alueella toimivissa nettikasinoista voitot ovat aina verovapaita, ja tähän saakka olen netonnut mukavasti ja olen myös saanut paljon ilmaiskierroksia peleihin.  Tarjoiaisiko casinopelaaminen uuden ammatin 🙂 Olisi tavallaan hienoa olla ”pokeriammattilainen” tai saada elanto nettipeleistä. Pelaaminen on kuitenkin sellainen laji, että ikinä ei kannata pelata muuta kun sen verran, mitä on varaa hävitä. Tämän kun muistaa, niin homma pysyy hanskassa.

MITÄ TYÖPÄIVÄNÄ TAPAHTUU

Duunipäivä alkaa yleensä tutustumisella ihmisiin ja yritykseen, ja sen jälkeen aletaan opettelemaan päivän duunia. Mitään muuta yhteistä työpäivissä ei sitten ole. Välillä ammatit kuulostavat etukäteen ihan iisiltä, mutta sitten kun sitä pitäisi ihan oikeasti tehdä, se voi olla yllättävän haasteellista. Tähän saakka kaikkea duunia on päästy kuitenkin tekemään, joskin yksi homma oli sellainen, että minusta ja Eliaksesta ei ollut juuri mitään hyötyä. Tämä päivä jäi todella pahasti harmittamaan, sillä vika ei ollut työnantajassa. Tässä päivässä kuitenkin opittiin se, että jos meinaa olla jollakin alalla hyvä, kannattaa samalla vaivalla olla paras. Sen pidän mielessä, kun mietin mikä minusta tulee lopulta isona.

Vaikka nyt ollaankin kussakin ammatissa vain se yksi päivä, siinä näkee yllättävän paljon. Ehkä se on välillä vain kermaa kakun päältä, mutta silmät on auennut jokaisena päivänä. Kaikista duuneista on ollut etukäteen jokin mielikuva, mutta aina se mielikuva vaan on muuttunut kun hommaa pääsee oikeasti tekemään.

Koska jokainen päivä on erilainen, kannattaa lukea työpäivistä kirjoitetut omat blogitekstit.

KONTAKTIT

Kontaktit ovat rahaakin arvokkaimpia, ainakin mikäli keksin miten niitä voisi luonnollisesti hyödyntää puolin ja toisin tulevaisuudessa. Nyt jo muutamat tässä projektissa olevat yritykset ovat alkaneet tekemään yhteistyötä löydettyään toisensa blogini kautta, joten kyllä tämä projekti poikii iloa ja hyötyä myös muille. Uusia ihmisiä tapaan 10-30 joka työpäivä, joten tuttavapiirikin kasvaa kohisten.

MITEN SAAN DUUNIPAIKAT?

Duunihaku tapahtuu pääasiassa siten, että kerään ihan ensimmäiseksi kasaan yritysten sähköpostiosoitteita. Tämän jälkeen lähetän ”työhakemuksen”, joka ei kuitenkaan ole mikään perinteinen hakemus. Käytännössä kysyn olisiko heillä tarjota yhden päivän duunia ja kerron heille, millainen projekti minulla on menossa. Vastaanotto on lähes aina positiivinen, vaikka yrityksen ei olisikaan syystä tai toisesta mahdollista palkata minua päiväksi juuri nyt. Muutama haistatteluviestikin on mukaan mahtunut, mutta niitä ei tosiaan ole montaa. Eivät vaivaa millään tavoin, mutta ehkä siitä oman verkkotunnuksen mailista ei niitä kannattaisi lähettää. Tuskin tarvitsee selittää miksi ei.

Olen yrittänyt tehdä palkkaamisen kaikille osapuolille helpoksi siten, että yrityksen tarvitsee vain täyttää yksi lomake. Lomakkeella saan kaikki tarvittavat tiedot mihin saapua, milloin saapua ja miksi saapua. Työnantaja puolestaan löytää kaikki tiedot kotisivuiltani. Näin ei juuri kenenkään tarvitse kysyä lisätietoa, vaikka on joku halunnut minut naamatusten työhaastatteluun ennen, kun yhden päivän duunia voi saada. Työhaastattelussa olisi tietenkin kiva käydä, mutta aika ei ehkä riittäisi siihen ja projektin tekemiseen. Jos lähetän tuhat sähköpostia, niin siitä satsista tulee 100-500 vastausta ja noin 15-20 työpäivää. En siis ehtisi edes puhelimitse puhumaan kaikkien kanssa, muuten loppuisi tunnit vuorokaudesta. Kyse on 250 duunin hakemisesta, joten se vaatii noin 15 000 yhteydenottoa eri yrityksiin, jos meinaa kaikki 250 duunia saada kasaan. Se on 41 yhteydenottoa joka päivä, ympäri vuoden.

PARAS JA HUONOIN TYÖPÄIVÄ

Minulta kysytään paljon sitä, mikä on ollut paras ja mikä huonoin työpäivä. En ole tähän osannut vastata, sillä jokaisesta päivästä olen oppinut jotakin. Duuneissa mukavuusalueen ulkopuolelle meneminen on tietenkin aina epämukavia, mutta jälkikäteen ajateltuna se ei ole yhtään epämukavaa, tai ainakin saa iloita selvinneensä ja kokeilleensa kaikkea mitä eteen tulee. On siis oikeastikin kiva päästä / joutua kokeilemaan sellaista, mitä ei normaalisti ikinä tekisi tai voisi tehdä. Välillä kynnys on kerrostalon kokoinen, mutta yli on tähän saakka menty, vaikka kompuroiden 🙂

MILLAISIA DUUNEJA ON TULOSSA?

Kaikenlaisia duuneja on tulossa, mutta en paljasta niitä kamalasti etukäteen. Kannattaa tykätä Facebook-sivustani, seurata minua Instassa ja tallettaa blogini suosikkeihin. Tulossa on myös muunlaisia kirjoituksia, kilpailuja ja muuta mukavaa.